Ars Mentalis. Timo-Olavi Jalkanen on valokuvannut Taru Syrjäsen lasiteoksen ulkona uudessa
maailmassa.Vuoropuhelu kahden eri taiteenjajin ja taiteilijan välillä voi alkaa (tässä lehdistökuva isona).
Timo-Olavi
Jalkanen ja Taru Syrjänen
ovat pitäneet
valokuva- ja lasitaiteesta koostuvat näyttelyt
Barcelonassa, Madridissa, Kangasalla ja
Mäntyharjulla. Tämä Varkauden taidemuseon yli 700
m2 kattava, 130 teoksesta muodostuva näyttely on heidän
tähän mennessä
laajin
ja samalla ensimmäinen
retrospektiivinen näyttely. Jalkasen teoksia esillä on
kuuden, Syrjäsen teoksia
kahdenkymmenen vuoden ajalta. Jalkasen pelkistetyt, usein
minimalistiset kuvateokset, käyvät vuoropuhelua Syrjäsen
veistosmaisten lasiteosten kanssa. Taidemuseon
alakerrassa (kuva vas.) on esillä Jalkasen grafiikkateoksia ja
Syrjäsen lasiteoksia. Yläkerran suuressa tilassa (kuva oik.)
on esillä Syrjäsen lasi-installaatioita sekä Jalkasen
installaatioita ja teoksia kankaalle. Yläkerran tilassa on
lisäksi useita erilaisia äänimaisemia.
  |
|
| Timo-Olavi
Jalkanen valokuvateoksia, maalauksia grafiikkaa ja veistoksia |
Taru
Syrjänen lasitaiteilija, muotoilija lasitaidetta |
 – En kuvaa lainkaan ihmistä tai kulttuuria,
enkä
luonnonmaisemaakaan sinänsä. Pelkistetyt näkymät ja
kohteet teoksissani ovat välittäjiä,
symboleja, joita käytän muuntaakseni
tunteita näkyvään muotoon. En kuvaa "kauniita"
kohteita. Tunteen kauneudesta laukaisee katsojan oma varhaisiän
muistijälki sisältäpäin. Teokseni ovat
pelkistettyjä,
hiljaisia ja yksinäisiä.– Uusissa kankaalle toteutetuissa valokuvateoksissani en käytä kehyksiä lainkaan. Tällä estän ylimääräiset ärsykkeet tai viitteet johonkin tyyliin, aikakauteen. Tällöin katsoja joutuu ikäänkuin astumaan sisään teoksen äänettömään, minimalistiseen maailmaan. Teoksissani ei näy ihmisen tekemää kulttuuria lainkaan. Siksi katsojan tulkinta tapahtuu vaistomaisella, pre-verbaalisen ajan aivonosalla. Katsojan kokemustausta ei vaikuta tulkintaan, koska näkymässä ei ole yhtään sellaisia elementtejä, joihin tiedon ja älykkään analyysin avulla voisi pureutua. Silloin teoksesta muodostuu peili katsojan omaan mieleen, katsoja joutuu kohtaamaan varhaisen itsensä. – Uusimmat teokseni muodostuvat usein diptyykeistä, teospareista, jotka yhdessä luovat laajemman kertomuksen kuin mihin yksittäinen teos yksin pystyy. – Sumu on läsnä useissa töissäni. Se piilottaa kaiken ympärillä näkyvän kulttuurin. Sumun ansiosta kaupungin kyljessä oleva alue muuttuu ajattomaksi tilaksi. Vaikka kuvani ovat nykyhetkestä, ne edustavat yhtä hyvin aikaa 1000 vuotta sitten kuin 1000 vuoden kuluttua. – Teoksiani voi luonnehtia kankaalle siirtyneiksi kuviksi sisäisistä mielentunnelmista – vaikkakin ulkoisesti näkymät ovat olemassaolevista paikoista ja kohteista. Tulkintatapani kuvastaa romantiikan aikakauden ajatuksia, mutta ilmaisuni on silti modernia. Teoksista näkyy tämä vuosituhat varsinkin kompositioiden osalla. Joku onkin kuvannut minua kolmannen vuosituhannen romantikkona. Teoksissani työvälineenäni on pääosin ollut kamera ja paikkana Pyhäjärven ranta Tampereen Pispalassa – Vuosien 2000-2001 teoksissa kehykset ovat kuvauspaikoilta kerätyistä puuveneiden, airojen ja laiturilaudan kappaleista tehtyjä. Monet niistä ovat reliefimäisiä tai veistosmaisia. Kehykset ovat muuttuneet ikkunakehyksiksi noihin ajattomiin näkymiin. Kehys ja näkymä ovat ovat viettäneet vuosikymmenet samassa paikassa. – Toteutan teokseni pigmenttiväreillä kankaalle. Tällöin niiden valonkesto on useita satoja vuosia. Maalauksen ja valokuvan ero on teoksissani kadonnut. Kaikki kankaalle tekemäni työt ovat uniikkeja taideteoksia. Niistä ei ole kopioita. Suurimmat teokseni ovat kooltaan yli kaksimetrisiä. - Viimeisen kahden vuoden aikana olen luonut myös sarjan grafiikkaa. Niistä Varkaudessa esillä on kaikki parinkymmenentä erilaista. - Tämä Varkauden näyttely esittelee tuotantoani poikkeuksellisen laajasti ja monipuolisesti. Näyttelyä on tukenut Pirkanmaan taidetoimikunta |
 –
Minulle lasi on
kiehtova
vastakohtien materiaali. Sulana se on pehmeää,
kylmänä kovaa. Lasi voi näyttäytyä
pyöreänä, särmikkäänä,
terävänä, ohuen hauraana ja jämerän
massiivisena. Haluan antaa Varkauden näyttelyssä
mahdollisimman monipuolisen kuvan
tavastani työskennellä, siksi esillä on teoksiani 20
vuoden ajalta.– Kiehtova kontrastiajattelu on usein myös työskentelyni lähtökohtana. Saatan yhdistää puhalletun pyöreän, valetun kulmikkaaseen; värittömän lasin värilliseen tai kiiltävän kirkkaan, matattuun pintaan. Monet lasin pintakäsittelymahdollisuudet; kaiverrus, hionta, hiekkapuhallus ja jäälasitekniikka, mahdollistavat loputtoman joukon variaatioita. Uudessa teossarjassani sijoitan lasin sisään lasiobjekteja eri kerroksiin. Lasin läpinäkyvyys mahdollistaakin omia makromaailmoja, jotka elävät teosten sisällä. – Suunnittelutyön teen työhuoneellani Tampereella. Ennen teosten toteutusta olen koonnut paljon aineistoa, ja ympärilläni on kasapäin luonnoksia. Työstän teokseni hyvin pitkälle paperilla, ennen lopullisten valintojen tekemistä. Seuravaaksi voi varsinainen työn valmistelu alkaa, esimerkiksi muottien ja apuvälineiden teko. Lasiteokset syntyvät Nuutajärvellä tiimissä lasinpuhaltajan ja assistentin kanssa. – Lasiteokseni ovat pääosin puhaltajamestareiden Unto Suomisen (1930-2004), Ossi Kaarinevan (1936-2003) ja Reima Maarosen puhaltamia. Lasiveistokseni "Pyörre" ja "Kierre" on puhaltanut yksi maailman kuuluisimmista lasipuhaltajista, venetsialainen Lino Tagliapietra, joka oli vierailijana Nuutajärven lasitehtaalla kesällä 1993. Saumaton yhteistyö lasinpuhaltajan kanssa on välttämätön edellytys. Onnistumisen saa aikaan arvostava ja luottava suhde taiteilijan ja lasinpuhaltajan välillä, on oltava "yhteinen kieli". – Kuvataideopinnot aloitin 70-luvun alussa Kankaanpään taidekoulussa. Aluksi valitsin materiaalikseni ja alueekseni keramiikan (tarkemmin CV:ssä). Valmistuin BA(hons) 1986 West Surrey College of Art and Design:sta Englannissa, pääaineenani lasi. Toimin freelance-suunnittelijana Humppilan lasitehtaalle 1982-84 (jolloin ensimmäinen juomalasi- ja kulhosarjani "Tarusto" tuli tuotantoon) ja Nuutajärven lasitehtaalle 1985-87. Iittalan vakinaisena muotoilijana toimin 1988-91. Tuolloin "Kesä" uniikkilasiteokseni valittiin the International Design 1990/91- vuosikirjaan ja "Purje"-maljakkosarjani otettiin New York:in Modernin taidemuseon myyntikokoelmaan. Olen työskennellyt vierailevana taiteilijana: Lasistudio Kokkino Choriossa, Kreetalla 1998. Studio Italo Ballarin, Venetsiassa, Italiassa 2002 ja Måleråsin lasitehtaalla, Ruotsissa 2003. “Lasi... Kirkas kuin auringon hehku musta kuin yön syli Yllättävä kuin virran uoma muuntuva kuin meren horisontti Taipumaton kuin tuulen tahto ikuinen kuin jää komeetan sydämessä” Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto |
| www.databooks.com/timojalkanen |
www.databooks.com/tarusyrjanen |
|
Lisätietoja taiteilijoilta (yllä linkit kotisivuille) tai Varkauden taidemuseosta: intendentti Sinikka Miettinen, puh. (017) 579 4577 tai 040 503 7760, sinikka.miettinen(a)varkaus.fi Taiteilijat ovat lehdistön tavattavissa taidemuseossa 16.3.2006 klo 13-15 Avajaiset 16.3.2006 klo 18.00 . Avajaiskutsu tässä linkissä pdf-muodossa   Näyttelyn avaus: intendentti Sinikka Miettinen Varkauden Taidemuseosta (kuva vas.) Näyttelyn esittely: päätoimittaja Jari Niemelä Tampereelta (kuva oik.) Niemelän pitämä esittelypuhe ja kuvia avajaisista tässä linkissä  Näyttelyjuliste tässä linkissä pdf-muodossa |
|
Lehdistökuvat:
1) Recreo,
2001, reliefimäinen
valokuvateos pigmenttiväreillä happovapaalle paperipohjalle,
130 x 50 cm
2) Pyörre, 1993, d 22 cm, h 30 cm, lasinpuhaltaja Lino Tagliapietra 3) Avaruusvene V, 1999, d 16 cm, h 70 cm, lasinpuhaltajat Unto Suominen ja Ossi Kaarineva 4) Kaipuu, 2005, valokuvateos pigmenttiväreillä kankaalle, 60 x 230 cm |
|
 |
|
Tulkintoja
taiteesta:
|
Timo-Olavi
Jalkasen teoksissa on
seesteisyyttä ja kaipuuta. Ne ovat
riisuttuja, mentaaleja ja ne saavat katsojassa aikaan mielenmuutoksia.
Jalkanen luo hiljaisia kuvia, joissa ei ole nykyajalle tyypillisiä
liioiteltuja tehokeinoja eikä suurta näyttävyyttä,
ei järkytystä, ei verta eikä tuskaa, ei kilpailua
hektisen televisiomaailman ja mediamyllytyksen kanssa.
Päinvastoin. Jalkasen pysäyttämä
vähäeleinen tuokio toimii kritiikkinä meluisalle
ja agressiiviselle aikakaudellemme. Silti Jalkanen ei julista, ei alleviivaa tai tyrkytä valmiiksi pureskeltua näkemystä. Tunne ja näkemys syntyvät katsojan mielessä omaehtoisesti. Jalkanen tarjoaa teostensa avulla katsojalle ikkunan. Usein tulee tunne kuin putoaisi teoksen edestä sen sisään, kuvan maailmaan, ehkä haaveilemaan tätä hetkeä paremmasta ja ehjemmästä tulevaisuudesta. Syntyy omillaan olon tunne, kummallinen rauha, filosofinen tunnelma. |
Katsojan mielteissä kuva
saattaa näyttäytyä
aavemaisena, avarana, jopa pelottavana, mutta usein myös
äärimmäistä rauhaa, ikuisuutta,
iänkaikkisuutta ilmentävänä. Jalkasen teoksissa voi
kokea historian alkuhetkistä kiirivän kaiun, joka vie
katsojan johonkin yksinkertaiseen, josta tulee hyvä olo. Kuvat
saattelevat samalla katsojan oman muistin kaukaisiin alitajunnan
kätköihin. Ne eivät kuitenkaan tainnuta menneeseen,
muistojen kultaamaan horrokseen, vaan tuovat myös sieltä
takaisin, tavallaan puhdistautuneena – pohtimaan, mitä voimme
tehdä, jotta voisimme useammin saavuttaa saman tyynen ajantilan,
tajun ja olon. Jari Niemelä päätoimittaja, Tampere |
|
