KUN AIKA SEISAHTUU -- WHEN TIME STANDS STILL
		     Valokuvia 	 2000-2001   Photos               

		            TIMO-OLAVI JALKANEN

		    Näyttely/Exhibition: 6.12.2001-6.1.2002. 
		VALOKUVAKESKUS NYKYAIKA Tampere, www.backlight.fi

	       Kuvat/photos at: www.databooks.com/timojalkanen
	     Email: timojalkanen@databooks.com   Puh./tel(03)3450257
       	     Osoite/address: Lapiosaarenkatu 7E34, 33250 Tampere, Finland

--------------------------------------------------------------------------------------------
	
	Tuhannen ja yhden yön tarinoista:
		"Kaksi vankia katseli sellinsä ikkunasta ulos yöhön.
		 Toinen heistä katsoi mutaa ja kirosi maailman rumuutta,
		 toinen katsoi ylös tähtiin ja ihmetteli maailman kauneutta."
	Linkki tarinan ja tämän näyttelyn välillä on se, että ei ole kysymys vain paikasta
	jossa olet, vaan enemmänkin siitä miten valitset katseesi kohteet ja ajoituksen

Aivan keskikaupungin kyljessä, Tampereen Pispalassa otetuissa kuvissa ei näy kaupungin elementtejä 
vaan rajaus aina löytää kohteen ja pysähtyneen hetken jossa ihmisen tekemä on auttamattomasti 
rajautunut pois. Poikkeuksen tästä tekevät soutuveneet. Niillä on oma iätön viestinsä.  

Myös kuvien kehykset ovat Pispalan rannoilta ja vedestä kerätystä puumateriaalista tehtyjä. 
Rikkoutuneet soutuveneet, aironpalat ja hylätyt laiturilaudat ovat saaneet uuden elämän muuttuen 
ikkunakehyksiksi vuosikymmenien ajalta tuntemiinsa näkyihin.   

Näissä kuvissa tärkeämpää kuin kohde on usein hetki. Kun näynomainen hetki koittaa, aika seisahtuu 
tuokioksi. Kun tilanne on ohi, näkymä ei koskaan palaa samanlaisena. Monesti  ilman valotettuja 
ruutuja todisteenani epäilisin että mieleeni jääneet kuvat eivät todellisuudessa olleetkaan olemassa. 
Pikemminkin luulisin niiden olleen mielen illuusioita.

Useissa kuvissa taustalla näkyvä saari symboloi jotakin jota en pysty jäsentämään. En tarkoituksella 
hae saarta mukaan kuviini, se vain usein niihin tulee. Monessa kuvassa kohteet tuntuvat ikäänkuin 
kaipaavan saarelle. Se että saarta ei koskaan saavuteta jättää illuusion sen salaperäisyydestä elämään.   

Koetun hetken tallentaminen kaksiulotteiseen valokuvan muotoon on vaikeaa. Kuitenkin kuvista niistä 
näkynee edes heijastuksia alkuperäisistä hetkistä. Lienee hyvä huomauttaa että kuvat ovat "oikeita".
Niitä ei ole kuvankäsittelyohjelmilla rakennettu. 

Itselleni nämä kuvat edustavat nykyaikajan cityteknokraatin (olen toiminut Nokian tietokone- / 
mikroprosessorijärjestelmien suunnittelijana) pakoa jonkinlaisiin  romantisoituihin,  uusnaturaalisiin 
hetkiin. Tietokonemaailman dynaamisten, aktiivisten, kompleksisten, juurikehitettyjen, sekä yleensä 
hyvin lyhytarvoisten ja lyhytikäisten elementtien kuluttamana, valokuvaan vastapainoksi pysähtyneitä, 
yksinkertaisia, ajattomia kohteita ja hetkiä. Niitä joita kiireisinä vuosikymmeninä ei ollut aikaa 
pysähtyä katsomaan tai joita en edes kyennyt enää näkemään enkä arvostamaan.

Olen kiertänyt teknologian ajamana yli kolmekymmentä maata, ikäänkuin paniikinomaisesti etsien arvoja, 
onnea ja menestystä maailmalta. Tämä näyttely on tilinteko siitä mikä lopulta tuntuu itsestä parhaalta 
kaikessa nähdyssä.  On yllättävää että huomaa arvostavansa enemmän sadan metrin säteellä kotiovelta 
löytyviä hetkiä ja hiljaisia ääniä, kuin monia kymmenien vuosien aikana koettuja, usein keinotekoisen 
suuria asioita. Se, että että useimmat paikalliset asukkaat kävelevät silmät maassa ohi kuvissa 
näkyvien hetkien ja paikkojen on mielenkiintoinen huomio. Täytyy käydä kaukana nähdäkseen lähelle. 
Omat kokemukset luovat kontrasteja, joilla valikoi näkemäänsä.


--------------------------------------------------------------------------------------

Kuraattori  U l r i c h   H a a s - P u r s i a i n e n
Valokuvakeskus Nykyajan näyttelystä: 


Timo-Olavi Jalkasen kuvissa vertailukohtaa voisi hakea Japanilaisen tai Zen-filosofian äänettömästä 
meditaatiosta ja henkisyydestä. Samalla ne ovat kuitenkin hyvin suomalaisia, kuin Kalevalaisia hetkiä, 
kuten joidenkin kuvien nimetkin viestivät.

Jalkasen tinkimättömyyttä osoittaa se, että kuvat ovat yli kaksisataa vuotta haalistumatta kestäviä 
pigmenttiväritulosteita happovapaalle akvarellipaperille. Paperin himmeä, kiiltämätön pinta, yhdessä 
kuvauspaikoilta kerättyjen kehysten kanssa korostaa ikkunamaista vaikutelmaa kohteisiinsa.

Jalkasen kuvat toimivat minimalistisilla elementeillä. Pelkkä kohde ei ole merkittävä, vaan ajoitus, 
tunnelma ja ympäröivä avaruus. Kun ihmisen tekemiä elementtejä kuvissa ei ole, eivätkä kuvat etsi 
varsinaista "luontokuvamaista" kauneutta, joutuu katsoja toimimaan hyvin primitivisellä tasolla kuvia 
tulkitessaan. Normaalille elämälle tunnusomaista juonta, syy-seuraus-suhdetta, mitä-miksi-kysymyksiä 
kuvista ei löydy. Omassa maailmassaan Itsenäisinä, usein yksinäisinä, ne vain ottavat paikkansa"


-------------------------------------------------------------------------------------

Tampereen kulttuuritoimenjohtaja  L a s s i  S a r e s s a l o  
Galleria Amandan näyttelyn avajaispuheessa: 


Nämä valokuvat eivät ole enää valokuvia vaan nämä valokuvat ovat tauluja.
Ne liikkuvat jossain maalauksen ja perinteisen valokuvauksen välillä.
Tämä näyttely on filosofinen näyttely ja eräässä mielessä myös Kalevalainen.