Takaisin pääsivulle Back to the main page
RAKKAUDESTA
LASIIN
|
|
Taru suuntautui taiteisiin jo nuorena. Taideopinnot hän aloitti Kankaanpään taidekoulussa 1972 yhdessä identtisen kaksoissisarensa, keramiikkataiteilija Satu Syrjäsen kanssa. Alussa Tarunkin materiaali oli keramiikka, mutta ajan myötä hänen sydämensä vei lasi. Ensimmäiset suunnittelutyöt Taru teki Humppilan lasitehtaalle vuonna 1981. Muotoilijan tehtävä oli vapaa mutta tavoitteellinen: “luoda selkeitä, tuotantoon soveltuvia tuotteita”. Tältä ajalta ovat mm. “Tarusto” -lasisarja ja “Kannel” -maljakko. Intohimo tietää lasista kaikki mahdollinen vei Tarun 1983 opiskelemaan Iso Britanniaan, West Surrey College of Art & Design’iin. Suomessa ei tuolloin vielä ollut vastaavaa, yhdessä sekä käytännön lasityön että taiteellisen muotoilun kattavaa opetusta. Taru valmistui 1986 (BA/hons). Usein askeettisenakin pidetty pohjoismainen ilmaisu vapautui tänä aikana hänen töissään, joka näkyy vieläkin. Englannin ajoilta ovat peräisin mm. valutyöt “Shadow” ja “Hand bag” sekä ovaalin variaatiot. Myöhemmin tuotantoon tullut “Purje”-maljakkosarja sai vaikutteensa Lontoon merihistoriallisessa museossa vietetystä ajasta. Suomeen palattuaan 1986 Taru toimi freelance-suunnittelijana Nuutajärven lasitehtaalla. Siellä syntyivät mm. “Colorado” ja “Harmonia” -maljakot, sekä “Kaisla” -puristelasisarja. Myös merihenkinen “Purje” sai lopullisen muotonsa ja myöhemmin se valittiin Museum of Modern Art NewYork -myyntikokoelmaan. Vuonna 1988 Iittalan lasitehdas kutsui Tarun vakituiseksi muotoilijakseen. Tämän ajanjakson merkittävämpiä tuotantoon tulleita töitä ovat “Delta” ja “Niili” -maljakot. Yhdistyneen Iittala/Nuutajärven Tukholmaan tehdyssä näyttelyssä Taru oli mukana “Elämän karuselli” -teemalla, joka osoitti suuntaa tulevaisuuden suuremmille ja veistoksellisimmille uniikkitöille. Keskeisiä olivat “Maailmanpyörä” sekä vuodenaikojen mukaan nimetyt teokset, joista “Kesä” valittiin brittiläiseen The International Design Yearbook- vuosikirjaan. Kun koko tämän alan Suomen lasiteollisuus oli siirtynyt Hackmanin omistukseen, syntyi laaja näyttely Suomen Lasimuseoon vuonna 1992. Se esitteli planeetoiksi assosioituneita lasiveistoksia, sekä “Kivililja” -teokset, nykyversioita urbaaneista amforoista. Halu tuotanto- ja katevaatimuksista riippumattomaan työskentelyyn johti oman lasistudion perustamiseen 1995. Sen jälkeen Tarun teokset ovat olleet Nuutajärven lasinpuhaltajamestarien puhaltamia, mutta suunnittelutyön hän on tehnyt työhuoneellaan Tampereella. Hämeen Museoon Tampereelle luodussa “Kerrostumia” - näyttelyssä 1998, historialliset, arkeologiset ja paleontologiset aiheet siirtyivät lasiin. Moniosainen installaatio “Glasshenge” yhdessä monotonisen äänikuvansa kanssa, pysäytti primitiivisellä voimallaan. Valettu “Jäälöytö” -sarja assosioi kauas ajassa taaksepäin ennen ihmisen syntyä. Tarun ylevät amforat edustavat klassisen muodon täydellisyyteen pyrkivää kauneutta ja viimeistelyä. Hypnologinen “Diversus”, opaalinhohtoinen “Virgo” ja maskuliininen “Apollo” ovat näistä hyviä esimerkkejä. “Kerrostumia II” -näyttely Taideteollisuusmuseossa Helsingissä 1999 jatkoi samaa historiallista teemaa. Näyttelyjen välillä seikkailun- ja kokeilunhalu vei Tarun Kreetalle, pieneen lasitehtaaseen työskentelemään vanhan vapaan lasinpuhalluksen taitajien kanssa. “Lasipuutarha” - näyttely keväällä 2000 Tampere-talon Talvipuutarhassa haastoi Tarun luomaan lasista oman värejä hehkuvan puutarhansa. Innoitus vapaasti puhallettuihin, kookkaisiin, “Flora”-sarjan teoksiin tuli kukkaan puhkeavan kevään voimasta.Vapaasti puhallettua lasia avaamalla luodut “Evoluutio”-sarjan filigraanityöt kuvastavat luonnon dynamiikkaa. Aiemmin esiintyneen “Avaruusvene”- sarjan uusista töistä tuli nyt symbolisesti koko ekosysteemin sisälleen sulkevia kasvihuoneita. Teksti: Timo-Olavi Jalkanen
|