RAKKAUDESTA LASIIN
Taru Syrjänen
“Lasi...
Kirkas kuin auringon hehku
musta kuin yön syli
Yllättävä
kuin virran uoma
muuntuva kuin meren
horisontti
Taipumaton kuin tuulen tahto
ikuinen kuin jää komeetan sydämessä”
Nämä runolliset lauseet kuvaavat lasitaiteilija Taru
Syrjäsen materiaalia joka muuttuu 1200 -asteisesta punahehkuisesta
massasta taideteoksiksi. Lasi on antoisa mutta itsekäs materiaali.
Työtä on tehtävä sen ehdoilla. Vain kokemus,
periksiantamattomuus ja saumaton yhteistyö puhaltajan kanssa
saavat lasin pysähtymään taiteilijan haluamaan muotoon.
Jotta paksu lasiteos säilyy ehjänä valmistuspaikkaa
pidemmälle, tulee sitä vielä hitaasti
jäähdyttää jopa useita vuorokausia.
Taru suuntautui taiteisiin jo nuorena. Taideopinnot hän aloitti
Kankaanpään taidekoulussa 1972 yhdessä identtisen
kaksoissisarensa, keramiikkataiteilija Satu Syrjäsen kanssa.
Alussa Tarunkin materiaali oli keramiikka, mutta ajan myötä
hänen sydämensä vei lasi. Ensimmäiset
suunnittelutyöt Taru teki Humppilan lasitehtaalle vuonna 1981.
Muotoilijan tehtävä oli vapaa mutta tavoitteellinen: “luoda
selkeitä, tuotantoon soveltuvia tuotteita”. Tältä ajalta
ovat mm. “Tarusto” -lasisarja ja “Kannel” -maljakko.
Intohimo tietää lasista kaikki mahdollinen vei Tarun 1983
opiskelemaan Iso Britanniaan, West Surrey College of Art &
Design’iin. Suomessa ei tuolloin vielä ollut vastaavaa,
yhdessä sekä käytännön lasityön
että taiteellisen muotoilun kattavaa opetusta. Taru valmistui 1986
(BA/hons). Usein askeettisenakin pidetty pohjoismainen ilmaisu vapautui
tänä aikana hänen töissään, joka
näkyy vieläkin. Englannin ajoilta ovat peräisin mm.
valutyöt “Shadow” ja “Hand bag” sekä ovaalin variaatiot.
Myöhemmin tuotantoon tullut “Purje” sai vaikutteensa Lontoon
merihistoriallisessa museossa vietetystä ajasta.
Suomeen palattuaan 1986 Taru toimi freelance-suunnittelijana
Nuutajärven lasitehtaalla. Siellä syntyivät mm.
“Colorado” ja “Harmonia” -maljakot, sekä “Kaisla”
-puristelasisarja. Myös merihenkinen “Purje” sai lopullisen
muotonsa ja myöhemmin se valittiin Museum of Modern Art NewYork
-myyntikokoelmaan.
Vuonna 1988 Iittala pyysi Tarun vakituiseksi muotoilijakseen.
Tämän ajanjakson merkittävämpiä tuotantoon
tulleita töitä ovat “Delta” ja “Niili” -maljakot. Yhdistyneen
Iittala/Nuutajärven Tukholmaan tehdyssä näyttelyssä
Taru oli mukana “Elämän karuselli” -teemalla, joka osoitti
suuntaa tulevaisuuden suuremmille ja veistoksellisimmille
uniikkitöille. Keskeisiä olivat “Maailmanpyörä”
sekä vuodenaikojen mukaan nimetyt teokset, joista “Kesä”
valittiin brittiläiseen The International Design Yearbook-
vuosikirjaan.
Kun koko tämän alan Suomen lasiteollisuus oli siirtynyt
Hackmanin omistukseen, syntyi laaja näyttely Suomen Lasimuseoon
vuonna 1992. Se esitteli planeetoiksi assosioituneita lasiveistoksia,
sekä “Kivililja” -teokset, nykyversioita urbaaneista
amforoista.
Halu tuotanto- ja katevaatimuksista riippumattomaan työskentelyyn
johti oman lasistudion perustamiseen 1995. Sen jälkeen Tarun
teokset ovat olleet Nuutajärven lasinpuhaltajamestarien
puhaltamia, mutta suunnittelutyön hän on tehnyt
työhuoneellaan Tampereella.
Hämeen Museoon Tampereelle luodussa “Kerrostumia” -
näyttelyssä 1998, historialliset, arkeologiset ja
paleontologiset aiheet siirtyivät lasiin. Moniosainen installaatio
“Glasshenge” yhdessä monotonisen äänikuvansa kanssa,
pysäytti
primitiivisellä voimallaan. Valettu “Jäälöytö”
-sarja assosioi kauas ajassa taaksepäin ennen ihmisen syntyä.
Tarun ylevät amforat edustavat klassisen muodon
täydellisyyteen
pyrkivää kauneutta ja viimeistelyä. Hypnologinen
“Diversus”, opaalinhohtoinen “Virgo” ja maskuliininen “Apollo” ovat
näistä hyviä esimerkkejä.
“Kerrostumia II” -näyttely Taideteollisuusmuseossa
Helsingissä 1999 jatkoi samaa historiallista teemaa.
Näyttelyjen välillä seikkailun- ja kokeilunhalu vei
Tarun Kreetalle, pieneen lasitehtaaseen työskentelemään
vanhan vapaan lasinpuhalluksen taitajien kanssa.
“Lasipuutarha” - näyttely keväällä 2000
Tampere-talon Talvipuutarhassa haastoi Tarun luomaan lasista oman
värejä hehkuvan puutarhansa. Innoitus vapaasti
puhallettuihin, kookkaisiin, “Flora”-sarjan teoksiin tuli kukkaan
puhkeavan kevään voimasta.Vapaasti puhallettua lasia
avaamalla luodut “Evoluutio”-sarjan filigraanityöt kuvastavat
luonnon dynamiikkaa. Aiemmin esiintyneen
“Avaruusvene”- sarjan uusista töistä tuli nyt symbolisesti
koko ekosysteemin sisälleen sulkevia kasvihuoneita.
Timo-Olavi Jalkanen
